*

Niko Kaistakorpi Ajatuksia maan ja taivaan väliltä - joskus muualtakin

Luuletteko etten häpeä?

Olette väärässä, minä häpeän.

Häpeän työttömäksi joutumistani.

Häpeän olla työtön.

Häpeän etten ponnahtanutkaan takaisin menestyjien joukkoon.

Häpeän väsymistäni ja sairastumistani.

Häpeän  tuottamattomuuttani yhteiskunnalle.

Häpeän tuottamaani häpeää puolisolle ja vanhemmille.

Lista jatkuisi loputtomasti, mutta ymmärrätte jo varmaan?

Häpeänkö olla elossa?

En vielä - on siis toivoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän TiinaTeittinen kuva
Tiina Teittinen

No juurikin veit jalat suustani

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kiitokset. Häpeän myös jäykkyyttäni, en saa millään jalkojani suuhun. ;-)

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Herkät ja rehelliset tuntevat häpeää, joskus ilman, ulkoapäin katsottuna, varsinaista syytä.
Häpeää soisin tuntevan heidän, joilla siihen olisi todellinen aihe - esim. katteettomia lupauksia antaneet poliitikot.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Niko, kiitos häpeäblogistasi!

Häpeä opitaan lapsuudessa. Lapsi juoksee pakoon häpeäänsä.

Kunnes joutuu vastatusten. Nöyryytettynä.

Onko sillä nyt niin väliä, jos joku sanoo, että sun hampaat on keltaiset tai sun peukalo on ruma?

Lapsen maailmassa kaikella on väliä. Kun luokkakaverit kysyvät, miksi sinulla on keltaiset hampaat, lapsi ei tiedä, mitä vastata.

Hän menee kotiin ja katsoo peiliin. Minulla on erilaiset hampaat kuin muilla.

Lapsi tunnistaa nopeasti hyväksytyn ja hyväksymättömän. Hän alkaa miettiä omaansa ja huomaa, että olen erilainen.

Yhteinen olemassaolomme mentaali vahvistaa enimmäkseen hyväksyttyä.

Häpeälle on hyvä sanoa hyvästit, sillä hän on yhteiskuntamme suurin tuhoaja.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuosta tuli mieleen kirja Pieni elämä. Siinä on runsaasti lapsuudessa ja aikuisuuden kynnykselläkin syntyneestä häpeästä. Koskettaa.

Tiedän ja tunnen myös tuon työttömyyden häpeän. Elimmehän peheeni kanssa kaksi vuotta sellaista aikaa. Ei siitä voinut puhua, ei siitä kaveri tienneet miten kovasti sattui. Monilla meni hyvin, palkat nousivat ja elämässä ei tullut isoja muutoksia.

Tunnustan myös työpaikan muutoksen tuottaman häpeän. Kun minun asemani muuttui, tuli häpeä. Alaiset eivät tienneet miten suhtautua entiseen johtajaan, joka jäi heidän keskuuteensa ja oli menettänyt heidän silmissään jotain. Häpeää on monenlaista, vammaisuuden tuottama häpeäkin, rumuuden tuottama häpeä, kun tuntee, että toiset ovat hoikkia ja kauniimpia. Miten sitä itsetuntoa vahvistetaan. Miten kasvatetaan vahvoja ihmisiä.

Blogisti kuitenkin vielä sitä on, sillä hän kokee, että on toivoa ja onnittelen siitä. Aina on toivoa.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Aloitkohan nyt uhriutumaan? Häpeäisit!

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

No ilman muuta, laitetaan listalle.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Filofi Pekka Himanenkin puhui Häpeän kulttuurista.
http://www.suomenmaa.fi/uutiset/himastutkimus-suom...

En tiedä paljonko hän häpesi kuitatessaan satojen tuhansien rahoituksen jolla tuon havainnon kai tuotti. Ainakin ympäröivä yhteiskunta yritti parhaansa, että hän tuntisi häpeää tästä tempusta.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Hieno kirjoitus.

Saattaa kuulostaa kummalliselta mutta itse tunnen ylpeyttä olla työtön. Miksi?

- olen puolustanut heikoimia, mutta osaavia työntekijöitä työpaikalla.
- olen toiminut turvaamaan että yrityksessä yrityksen noudatetaan suomen lakia ja myös työsuojelulakia.
- olen ollut rehellinen.
- olen tehnyt työtäni kunniallisesti ja niin hyvin kuin kykenen.
- olen ollut luotettava.
- olen noudattanut työtehtävissäni korkeaa liiketoiminnan etiikkaa
- olen uskaltanut sanoa yrityksen edun nimissä "ei en suostu tähän valehteluun".
- olen ollut rehellinen yrityksen alihankkijoille ja yhteistyökumppaneille.
- olen tehnyt yrityksen puolesta parhaani ja antanut kaikki voimavarani yritykseen.
- olen uskaltanut pitää yrityksen puolta häikäilemättömiä vain omaa etua ajavia johtajia vastaan.

Miksi? Minun on oltava hankinta-alan ammattilaisena rehellinen koska haluan tehdä työtä vielä jatkossakin niin että minuun luotetaan yrityksen Hallituksen jäsenistössä ja yrityksen alihankkijaverkostossa.

Jos tämä ei riitä yrityksen mädälle johdolle, joille ei riitä asiakkaalle valehteleminen, yrityksen maksama korkea palkka, bonarit, loistohotellit, tyhjänpäiväiset ulkomailla pidetyt kokoukset loistavin lounain/illallisin/juomin, eläke edut, kultaiset kädenpuristukset, konsulttipalkkioina ulkomaille maksettu pimeä taskuraha, muu yrityksen hiljainen ryöstäminen omiin perustettuihin firmoihin tai kavereille, valehtelu valtion tukirahaa myöntäville viranomaisille ja se että heistä osa on siirtänyt surutta kaiken työnsä alaisilleen ja keskittyneet pelkkään juhlimiseen sekä toistensa perseen nuolentaan jotta pysyisivät yrityksen sisäisen "kultaisen renkaan" jäseninä.

Irtisanomiseni on ollut helpotus sillä sen irtisanomiseni jälkeen jotkut toiset saavat hoitaa tulevat ongelmat.

Toivottavasti joku yrityksen hallitusammattilainen lukee tämän. On vielä työntekijöitä jotka uskaltavat pitää yrityksen puolta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kiitos Jukka hienosta kommentista.

Ajatuksesi resonoi vahvasti kokemani kanssa. Vastapainona synkemmille tuntemuksilleni koen myös ylpeyttä tekemistäni ratkaisuista, joita olen tehnyt samankaltaisella toiminnalla.

Olen ollut lukuisissa hankinnoissa mukana ja vetänyt tiimejä koittaen tehdä sen mahdollisimman suoraselkäisesti. Siinä olen monasti joutunut näkemään lähes kaikkea kuvaamaasi.

Itse ihmettelen kuinka jatkuvati suomalaisissa yrityksissä pärjäävät johtajat, jotka tavoittelevat lähinnä omaa etua ja laittavat asiat näyttämään hyvältä ylöspäin vaikka henkilöstö kärsii ja alisuorittaa. Kuinka sen läpi ei nähdä? Onnistumiset omaan piikkiin ja epäonnistumiset surutta muille puukottamlla selkään.

Itse olen aina keskittynyt mahdollistamaan tiimiäisilleni hyvät edellytykset ja puolustamaan heitä sekä antamaan kunnian kenelle se kuuluu. Taidan olla vanhanaikainen, parempi olisi keskittyä näyttämään hyvältä jees-mieheltä ylöspäin - vaan kun ei etiikka anna myöden.

Toivottavasti suoraselkäinen ja kunnioitettava tapasi toimia palkitaan vielä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Niko: "Itse ihmettelen kuinka jatkuvati suomalaisissa yrityksissä pärjäävät johtajat, jotka tavoittelevat lähinnä omaa etua ja laittavat asiat näyttämään hyvältä ylöspäin vaikka henkilöstö kärsii ja alisuorittaa. Kuinka sen läpi ei nähdä? Onnistumiset omaan piikkiin ja epäonnistumiset surutta muille puukottamlla selkään."

Melkein jokainen meistä on ainakin nähnyt, lukenut tai kuullut vastaavista johtajatyypeistä, joista kerroit (samoin kuin Jukkakin edellisessä kommentissaan) Erityisesti tuo halveksittava piirre johtajissa, kun he ottavat kaiken ansiottomankin kunnian aina itselleen ja epäonnistumiset taas tuodaan aina muiden syyksi.

Kun luin blogiasi Niko ensikerran, niin nämä asiat nousivat minulle heti ensimmäisenä mieleeni. Olen seurannut sinun blogejasi alusta asti ja saanut kuvan fiksusta, tiedonhaluisesta ja oikeudenmukaisuutta arvostavasta kaverista, joka puolustaa arvojaan välillä kiihkeästikin muita vastaan. Arvostan sitä, ja uskoisin, ettet ole myöskään ollut koskaan työpaikkasi vähemmän viisaan johtajan alistuvana pompoteltavana. Liiankin moni johtaja ei uskalla ottaa itseään pätevämpiä alaisia, jotka ovat vaaraksi hänen omalle asemalleen.

Blogisi oli arvokas ulostulo, jossa panit myös itsesi täysin likoon, mitä meistä todennäköisesti jokainen suuresti arvostaa. Näin uskoisin?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #14

Kiitos Kaija mieltä lämmittävistä sanoista. Vaikea on parimetristä ukkoa pompotella.. ;-) Joo-o, arvot ja periaatteet ovat itselleni tärkeitä eivätkä pelkkää sanahelinää - niistä oikeudenmukaisuuden vaaliminen ja toimiminen epäoikeudenmukaisuutta nähdessään on jotenkin jossain perimässä asti.

Lukaisin juuri päivän Talouselämästä Suomen koripallomaajoukkueen valmentajan Henrik Dettmannin haastattelun, jossa hän totesi: "Kyllä hyvässä organisaatiossa pitää vähän räiskyäkin. Sehän tarkoittaa, että on olemassa jonkinlainen visio, ajatus miten asioita pitää tehdä, ja intohimo." Näin tehdään mielestäni jotain tavanomaisuudesta suurempaa, kune rilaiset ihmiset kohtaavat. Yksi suuria ongelmia esim innovaatioiden kannalta on koota tiimiksi joukko samanmielisiä samoilla taustoilla - vieläkään suomalaisissa organisaatioissa ei ymmärretä riittävästi erilaisten ihmisten yhteistyön voimaa.

En nyt mikään vastarannan kiiski ole, mutta pidän tärkeänä asioista keskustelua ja kaikkien osallistumista siihen eikä pelkkää ylhäältä saneltua johtamista. Jos ollaan menossa metsään, niin on siitä puhuttava vaikenemisen sijaan. Aina se ei toki ole miellyttävää eikä helppoa - hyvät johtajat sitä arvostavat, osan pirtaan se ei tunnu sopivan.

Itsensä tuli laitettua likoon juu - pieni julkinen itsensä häpäisy piristää viikkoa. :-)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #15

Just niin:) Osuit hyvään saumaan ja piristit monen työttömän päivää ihan oikeasti. Ja uskoisin vanhempasi olevan vain yksinomaan ylpeitä rohkeasta ulostulostasi näinkin arasta asiasta, mistä monet liiankin mieluusti vain vaikenevat. Minä ainakin olisin ylpeä vanhempana ja puolisona vastaavassa tilanteessa. Silloin tietäisin myös, että itsetunto ja omanarvontunto on ihan kohdallaan:)

Luulen monen täälläkin vain vaienneen, kun sama kohtalo on itseen osunut. Meillä Espoossakin on parhaillaan valtaisan suuri juuri akateeminen työttömyys, - kuulemma johtunee lähinnä mm. Nokian alas-ajosta.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Työpaikassasi oli väärä johtaja. Johtajaa, jolla olisi tuollaiset ominaisuudet mitkä luettelet, seuraisin helvetin tulien läpi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Pk-yrityksessä jossa olin, niin pomo oli kahden kesken aivan asiallinen ja hommat sujui. Mutta kun päästiin tilanteeseen että oltiin isolla porukalla, niin kommentit olivat mitätöiviä ja vähätteleviä, leikiksi ja huumoriksi puettuina.

Tulin kerran esimerkiksi palaveriin jossa rekrytoitiin uutta työntekijää. Minulle pomo tokaisi, että "sinut on nyt sitten erotettu". Minua ei tuo naurattanut, vaikka leikiksi ymmärsinkin. Työsuhteeseen liittyen minkäänlainen ironia tai vitsailu ei ole paikallaan, pelkästään siksi että se on aina mahdollista käsittää väärin.

Samoin Yhdysvaltain työmatkalla paikallinen pomo totesi, että kuluja säästääksemme en ottaisi vuokra-autoon täysvaravakuutusta. Että matkavakuutukseni korvaisi sen. Ehkä jotain korvaakin jostain, mutta tällä pomolla ei ollut mitään tietoa siitä mitä vakuutuksia minulla on, saatikka mitä ne korvaavat. Eli vahingon sattuessa olisi pitänyt pulittaa omasta lompakosta.

Aika turhauttavaa jos pitää kustannusten takia taistella omaa pomoa vastaan ja tämä vetää mattoa alta silloin kuin sattuu huvittamaan, vaikka itse panostaa täysillä ja on sitoutunut hommaansa.

Onneksi nuo kaksi äijää ovat jo visusti eläkkeellä. Ja minä vaihdoin työpaikkaa ennen sitä omin nokkineni.

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Eräänä päivänä, kun kaiken piti olla kohdillaan, ihminen katosi itseltään.

Hän uskoi olleensa hyvä työntekijä. Hyvä vanhemmilleen. Hyvä puolisolleen ja lapsilleen. Oikeaoppinut työstään. Täydellinen suorittaja.

Maa katosi jalkojen alta. Yhdentekevää kaikki. Suorastaan naurettavia haahuilijoita, jokainen vastaantulija.

Yksi näky, yksi lohduttomuus, pudotti elämästä, joka oli jo alkanut sujua.

Ihminen, joka kuulee ja kuuntelee, voi olla pelastaja.

On mahdollista tunnistaa ja saada kosketus ihmisen elämässä tapahtuvaan muutokseen.

Siksi olemme olemassa! Me auttajat!

Puheenaiheeseen liittyvää

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset