Niko Kaistakorpi Ajatuksia maan ja taivaan väliltä - joskus muualtakin

Tunnistaako koirasi "pahat" ihmiset?

  • Ukko ja Billie lähdössä lenkille.
    Ukko ja Billie lähdössä lenkille.
  • Bill Murrayn sanomaa koirista. Lähde: me.me
    Bill Murrayn sanomaa koirista. Lähde: me.me

Törmäsin artikkeliin, jonka aiheena oli tunnistavatko koirat "pahat" ihmiset - Can dogs sense "bad" people? Asia alkoi mietityttämään ja itselleni tuli tunne, että näin jossain määrin tapahtuu. Mikä on sinun kokemuksesi?

Artikkelissa kuvataan muutamia selityksiä koirien käyttäytymisestä. Tutkimusten mukaan koirat selkeästi suhtautuvat karsaasti ihmisiin, jotka ovat olleet epäystävällisiä omistajaansa kohtaan. Oma lukunsa on pystyvätkö ne suoraan aistimaan ikäviä asioita ihmistä ensimmäistä kertaa tavatessaan.

Tällä hetkellä johtavan teorian mukaan koirat haistavat ihmiseen verrattuna ylivoimaisella hajuaistillaan erilaisia hormoneja yms, joita syntyy vaikkapa ihmisen kokiessa vihaa. Mielenkiintoinen detalji on, että kenties koirat eivät tunnista psykopaatteja, joilla niitä ei välttämättä esiinny pahojen aikeidebnkaan yhteydessä. Toisaalta metsään menee usein ihminenkin näiden manipuloivien ja tunteettomien ihmisten kanssa.

Toinen selitys on, että koirat tuntiessaan omistajansa hyvin poimivat hänen tunnetilojaan peitettynäkin ja suhtautuvat siten kuten isäntänsä ja laumanjohtajansa tekee.

Kolmas on pohdittu selitys on, että sekä koirilla että ihmisillä on ikäänkuin kuudes aisti, jolla ne intuitionsa avulla kyllä tunnistavat toisen ihmisen aikeet, mutta koirat luottavat siihen paljon meitä vahvemmin.

Itselleni tulee mieleen myös vahva kokemusten vaikutus, jolle koirat eivät ole immuuneja kuten eivät ihmisetkään. Usein puhutaan kuinka ihminen salamannopeasti sijoittaa tapaamansa ihmisen johonkin lokeroon aiemmin tapaamiensa ihmisten perusteella. Ulkonäkö ja käyttäytyminen yhdistetään välittömästi jo aiemmin tunnettuun ja sitä kautta muodostuvat päätelmät ja osin myös ennakkoluulot.

Koirien tapauksessa toisten koirien osalta tämä näkyy hyvin vahvana ja koirasta tulee helposti ikäänkuin "rasisti". Yksi esimerkki on koirani Ukko, jota kerran noin vuoden ikäinen epävarma husky täysin yllättäen puri huulesta läpi eikä suostunut päästämään heti irti vaan minuutteja kului ennenkuin saatiin ote irtoamaan. Tämän jälkeen kaikki huskyt ja siltä näyttävät ovat olleet lähtökohtaisesti pahoja ja mahdollisia vihollisia.

Tällaiset kokemukset pätevät myös ihmisiin - lukuisat koirat mm suhtautuvat epäluuloisesti miehiin yleensä mikäli ovat tulleet kaltoin kohdelluksi miehen tasolta. Usein kaltoin kohteluun on liittynyt alkoholi, joka sekin saattaa laukaista koirissa epäluuloa. Tämä voi mennä naisten suhteen ihan samoin, mutta tuon ilmiön olen selkeästi nähnyt.

Muistan myös kuinka kymmenisen vuotta sitten pentukoulussa puhuttiin kuinka koirat suhtautuvat usein varautuneesti mm seuraaviin: mustaan pukeutuneisiin, aurinkolasit silmillä oleviin, lippalakkia käyttäviin, parrakkaisiin, matalaäänisiin sekä isoihin miehiin. Parhaimmillaan tällä luonnehdinnalla vedin täyden suoran, mutta aika hyvin ollaan pärjätty. Naisilla on tosin usein merkittävä etu koiran koulutuksessa, kun ääni koetaan innostavampana kuin monen miehen.

Millaisia kokemuksia sinulla on koirasi kyvystä aistia kuvattuja asioita?

 

PS. Kuvassa koirakaksikkomme, joista Ukko täytti 10 vuotta viime lauantaina. Siitä olen äärimmäisen kiitollinen, sillä berninpaimenkoirilla isona rotuna keskikuolleisuus on kahdeksan vuoden luokkaa ja seitsemän vanhana pääseekin jo Still Going Strong -seniorilistalle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Eräs tuttava käytti alkoholia häiritsevän paljon. Hänellä oli koira. Hän päätti lopettaa juomisen. Oltuaan raittiina muutamia kuukausia hän kuitenkin alkoi juoda jälleen.
Hän istui nojatuolissa kotonaan grogilasi kädessä. Koira tuli hänen viereensä ja pissasi hänen nilkkaansa.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Minulla oli aikaisemmin tapana käydä meren rannalla kiikaroimassa horisonttia. Siellä kävi myös eräs paikallinen asukas lenkillä mustan, pitkäkarvaisen koiran kanssa (lammaskoira tms.?).
Ensimmäisen kerran kun tapasimme koira hölkkäsi kohti ja painautui jalkaani vasten ja seurasi
minua. Koiran isäntä sanoi, että tuota se ei ole tehnyt kenellekään ennen. ???? Koirien kanssa en ole ollut tekemisissä sitten lapsuuden.
Tapaus lämmitti mieltä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Eka tapaus kuulostaa tutulta, vaikkei reippaan alkoholinkäytön yhteydessä mitään dramaattista kaltoinkohtelua tapahtuisikaan, niin todennäköisesti jää huomiotta ja vaikkapa lenkittämättä eikä koira ole immuuni vaikkapa silloin syntyville ihmisten välisille riidoillekaan. Pitkän hyvän ajan jälkeen mielenosoitus tuli pikaisesti.

On mieltä lämmittävää saavuttaa yhteys jonkun eläimen kanssa. Itse muistan kuinka kerran yksi ulkomailta tuotu koira näiden kanssa samaa rotua ei ollut viikon täälläoloaikana tehnyt tuttavuutta yhdenkään ihmisen kanssa, mutta päätti jostain syystä aloittaa minun kanssani ja otti mm ensimmäistä kertaa makupalan ihmisen kädestä. Tuntui hyvältä olla luottamuksen arvoinen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Entinen shelttimme valitsi melko nopeasti ensisilmäyksellä jokaisesta uudesta ihmisestä hyväksynnän ja vieroksumisen välillä. Jotkut tuttavamme olivat sellaisia, että se ei kerta kaikkiaan suostunut menemään lähellekään, kun taas toisien kohdalla hyppäsi syliin heidän istuessaan tuolilla.

Jollain tavoin opin ymmärtämään koiramme tunne-elämää tuolta osin. En vain koskaan itse olllut tullut ajatelleeksi sen vieroksumien ihmisten kohdalta tiettyjä piirteitä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Vaikea noita on aina keksiä, mikä vaikuttaa. Itse maksaisin paljon yhdestä päivästä, jolloin sarjakuvamaisesti näkisin noiden pään päällä ajatuskuplat. Tosin siinä saattaisi kovin pettyäkin.. ;-)

Tuli mieleen yksi kaveri, joka käyttäytymisellään saa aikaan etteivät koirat pidä hänestä vaikka itse kovin sitä haluaa. Tietty tungettelevuus, nopeaeleisyys sekä sitten tapa lähestyä suoraan silittämään edestä päästä on useimmille koirille ahdistavaa.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Voisiko syynä olla liika hygienia tai hajusteiden käyttö, että koira on hyljeksinyt vieraita?
Enempi tai vähempi aidolle hielle haiseva ihmisen on tod. näk. luotettava kumppani koiran mielestä?

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

En oikein itse usko hajusteiden tms osuuteen. Hajuaisti on niin tarkka ja erotteleva että näin tapahtuisi.

Moni asia vaikuttaa, vaikkapa se että koira kokee katsomisen suoraan silmiin uhkaavana ja ikäänkuin epäkohteliaana lähestymisenä. Oma lukunsa on sitten ihmisen itse kokema pelko. Koirien kohdatessa toisiaan "pelon tuoksu" on hälytysmerkki, usein koira hyökkää peloissaan puolustautuakseen tietäessään ettei pääse pakoon. Ellei toinen koira hae riitaa, niin se jättää tällaisen rauhaan eikä edes koita tehdä ainakaan heti tuttavuutta. Ihmiset toimivat usein päinvastoin. Vänpitämättömyys on tällöin paras vaihtoehto, koira tulee sitten luokse mikäli niin tuntee.

Itselleni on tullut mieleen, että koirien kohtaamisen ja jonkinlaisen perusymmärtämisen pitäisi olla osa jotain peruskouluopetusta edes parin tunnin verran. Tiedä sitten vaikka näin olisikin nykyään. Vaikkei koiraa aikoisi hankkia tai niistä edes pitäisi, niin ymmärrys ei olisi pahitteeksi. Toki johonkin käytännön harkoituksiin tms ei pidä lapsia/nuoria pakottaa elleivät sitä halua.

Näillä berninpaimenkoirillahan on ns haliberinitoimintaa, jossa käydään vanhainkodeissa, lastentapahtumissa ja myös kouluissa. Siinä mukanan olevat koirat ovat käyneet koulutuksen ja testin, jotta voidaan varmistaa niiden käyttäytyvän hyvin vaikkeivät ihmiset osaisikaan kohdata nitä oikein.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Broidin koira, Abidjanin kadulta pentuna noukittu sekarotuinen suhtautui kovin agressiivisesti mustiin ihmisiin. Oli kuulemma vähän noloa kun silloin Norsunluurannikolla asuivat ja kun kotiin tuli "sekarotuinen" joukko ihmisiä, pyrki ottaan hampaisiinsa juuri sen mustan joukosta kun muihin suhtautui joviaalisti. Kaiketi siinä oli takana huonoja kokemuksia katuelämästä. Rasisti mikä rasisti.

Koira ei tunnista "hyvää" tai "pahaa" ihmistä siinä mielessä kuin me, koska koiralla ei ole samanlaista käsitystä hyvästä ja pahasta. Varmasti se koira osaa yhdistää ihmisen hajun johonkin aiemmin kokemaansa.

Oma piskini tuli joskus farkkuvolvon takaboksin koiraverkon läpi puolustamaan kun pysähdyin liikenneratsiaan ja puhalsin pilliin. Vähän hankala tilanne selittää siinä ikkunan takana seisovalle poliisimiehelle autossa riehuvaa agressiivista koiraa.

Mutta joo, isoja miehiä koirani tuntuu aristelevan ja suhtautuu muristen, vaikka itsekään en pienimmästä päästä ole. Koira tietää kyllä tismalleen, onko kyseessä ihmisnaaras vai uros ja suhtautuminen on sen mukaista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eräs kolleegani kertoi myös aikoinaan vierailtuaan Etelä-Afrikassa joskus 80-luvulla, että käydessään erään bisnesyhteyshenkilön kutsumana tämän kodissa illallisella Kapkaupungissa heidän koiransa suhtautui häneen erittäin ystävällisesti häntä heiluen. Samoin muihin paikalle tulleisiin vieraisiin.

Mutta kun mustaihoinen pitopalvelun tarjoilija saapui portista pihalle, niin koira melkein hyökkäsi kimppuun ja yritti ajaa tätä pois. Samoin oli käynyt posteljoonille ja kaikille mustille. Valkoiset sen sijaan olivat kaikki kunnianarvoisia vieraita.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Juu, tummaihoisia kohtaan koirat ovat usein epäluuloisia täällä pelkästään sen vuoksi, että näyttävät erilaisilta. Monissa kulttuureissa suhtautuminen koiriin on myös kovin erilaista ja välttämättä koiriin ei suhtauduta positiivisesti ja senkin koira aistii. Ja toki tuossa tapauksessa lienee vahvaan kokemuspohjaa kaltoinkohtelusta kadulla.

Eipä nuo hyvää tai pahaa siinä mielessä erottele - en oikein keksinyt mitä sanaa käyttää ja tein sitten laiskan miehen ratkaisun sitaateilla.

Meillä nuorempi on tullut meille uudelleensijoitettuna ja on arka ihmisille, joten sama poliisikokemus löytyy täältä.

Meillä tuo nuorempi tuli meille kolmisen vuotta sitten tarvitessaan uuden kodin. Vuoden sisään hänen "laumastaan" kuoli miehen vaimo syöpään, tytär leikkauksen komplikaatioihin ja mies itse sairastui ALS-lihasrappeumatautiin. Vaikka onkin kotiutunut mainiosti, niin kyllä nuo ovat jälkensä jättäneet. Lähtemisiin suhtautuu kuin ne olisivat ehkä lopullisia - kaksi on jo hävinnyt palaamatta kotiin. Tosin jälleennäkemisen riemu onkin sitten melkoinen joka kerta lyhyenkin poissaolon jälkeen.

Billie myös jossain määrin ikäänkuin etsii kadonnutta. Varsinkin tietynnäköiset nuoret naisihmiset kuten tuo menehtynyt tytär aiheuttavat lenkillä reaktion ja pitää tällöin mennä perään haistelemaan hajujälkeä. Toki voi olla sitä isännän kuvitelmaakin, johon usein syyllistyy inhimillistäessään käyttäytymistä.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Koirat ilmeisesti muistavat kaltoinkohtelunsa lopun ikäänsä. Otin oman koirani tämän ollessa reilu vuoden. Ikinä en ole sitä lyönyt mutta huomaan että kun käärin sanomalehden kärpäslätkäksi, tämä painuu ulisten ja häntä koipien välissä piilon sängyn alle. Tai sama juttu kun tiskaan. Ilmeisesti tätä on lyöty sanomalehtirullalla ja ruiskittu vedellä, kun vieläkin tunnistaa tilanteen. Miten muuten koira osaisi yhdistää sanomalehden ja pelon? Vaikka ollaan oltu 7 vuotta kavereita.

"Lähtemisiin suhtautuu kuin ne olisivat ehkä lopullisia..."

Jep, olen samaa huomioinut. Varmaan jokin sumea koiramuisti hälyttää että kun on kerran laumansa menettänyt, se voi tapahtua toistekin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #8

Tällaisia tunnistaa ajan mittaan - kokemukset ovat vaikuttaneet. Joskus se saattaa jopa tuntua turhauttavalta, kun kaikesta huolimatta ei pysty muuttamaan asiaa.

Meillä nuorempi tullut 2,5 vuoden ikäisenä. Se ettei tiedä tapahtumia sen aikana vaikuttaa aika merkittävästi siihen, voiko ennustaa ja luottaa miten koira toimii eri tilanteissa. Ukko tullut kasvatettua pennusta asti ja siten nähnyt koko taipaleen ja järkeilemällä opitun kautta pystyy aika vahvasti ennustamaan toimintatavan eri tilanteissa. Toisen kanssa tulee joskus vieläkin yllätyksiä vaikkei sinällään taustassa ole kaltoinkohtelua tms.

Bernithän ovat paimenkoiria, mutta samalla jossain määrin laumanvartijoita. Laumasta häviäminen saattaa olla paha tappio.

Sinällään jännä kun käymme usein entisessä kodissa tapaamassa ex-isäntää, joka on jo sairauden myötä pyörätuolissa, niin koira aistii sairauden tuoman heikkouden ja haurauden eikä riehumista kodin malliin tapahdu. Tuntuu että tällaiset asiat ainakin nämä hurtat tunnistavat jollain tasolla, mikä se sitten onkaan.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sam Fullerin White dog perustuu tositarinaan. Traileri: https://www.youtube.com/watch?v=IhkrvBNnAcw

Aika useat kissat pitävät mustia esineitä pelottavana tai uhkaavana. Liittyy kai niiden näkökykyyn tai että luonnossa täysin mustaa esiintyy aika harvoin.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Arvelen, että koira tunnistaa ystävälliset ja pahansuopaiset ihmiset.
Lapsuuden paras kaveri oli dreeveri, ja se muokkasi suhtautumistani koiriin.
Pääsääntöisesti tuntemattomatkin koirat suhtautuvat minuun ystävällisesti.
Ainoa poikkeus oli kaltoinkohtelulla luonnevikaiseksi saatu saksanpaimenkoira, joka hyökkäsi takaapäin käsivarteen kiinni.
Muut vieraat koirat ovat aina tehneet tuttavuutta kuin olisivat tunteneet ennestään.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Koirat näyttävät enemmänkin tunnistavan pelkurit. Koira tulkitsee pelon jotenkin uhaksi tai sitten käyttää toisen heikkoutta mahdollisuutena uhota.

Mielenkiintoinen on tuo pelon vaikutus myös meressä. Olen harrastanut vuosikymmenten mittaan jonkin verran sukellusta lämpimissä vesissä. Olen huomannut, että jos seurassa on haita pelkääviä niin haiden käytös muuttuu. Ne tulevat uteliaammiksi ja hyökkäävämmiksi jollain tapaa. En nyt puhu valko-, härkä tai tiikerihaista, jotka ovat täysin arvaamattomia, vaan muista riutoilla liikkuvista hailajeista, joista muutama voi olla ihmisellekin vaaraksi.

Heikkouden ja pelon näyttäminen ei ole eläinten seurassa hyväksi näemmä. Eikä ihmisten keskellä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tyttäreni oli Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun toisella luokalla.

Luokanopettaja oli jostain syystä tytärtäni kohtaan tyly. Saattoi johtua siitä, että lapsi myöhästyi aika ajoin tunneilta, koska tytärtäni tuotiin tuolloin Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevaan kouluun autolla ja Ruoholahdessa seilasi tavarajuna, joka esti liikenteen juuri silloin, kun oli kaikkein kiireisin aamu.

Eräänänä päivänä lapset saivat tuoda kouluun jonkun lemmikin. Sinä päivänä tyttäreni toi luokkaansa 4 -vuotiaan greyhoundimme, Epun (Etoile Polaire).

Olin tietenkin mukana. Lapset saivat käydä silittämässä Eppua ja opettaja myös.

Kun opettaja lähti kävelemään luokan eteen, Eppu ryntäsi hänen peräänsä ja aloitti näpistelyn hänen takamuksistaan.

Nolona hain koiran pois, mutta oivalsin heti, että koiramme inhosi tuota opettajaa, joka oli ilkeä tyttärelleni.

Koira vaistoaa ehdottomasti ihmisen syvimmät tunnot.

Koiraa ei voi huijata näennäisellä ystävällisyydellä!

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pahuus on aika vaikea juttu.

Koira kyllä vaistoaa eleistä ja äänestä ihmisen tunnetiloja hyvin. Väitän,että ihminen kykenee samaan.

Itsellä entiset koirat oli kovia lohduttamaan painamalla päänsä olkapäälle ikäänkuin halaamaan,jos huomaavat tunnetiloissa poikkeavuutta.

Nykyinen sitten taas antaa tilaa ja seurailee vierestä. Se tosin ei ole ihan pienestä ollut.

Jos sitten harhautu poluille tässä asiassa,niin eikös kasveilla ole sama homma. Muistaakseni jokin puu alkoi erittämään tiettyä entsyymiä,kun jokin uhkasi sitä ja jossain videossa todisteltiin kasvien reagoivan ohi kulkevaan ihmiseen,jos se oli käynyt pieksemässä niitä aikaisemmin.

En sulje pois jotain syvempää tasoa myöskään.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Ihminen varmaan pystyy samaan, mutta ratinalisoimalla asioita on usein luottamatta tunteisiin ja aisteihinsa. Pitäisi löytyä järjellinen perustelu eikä luoteta vaikkapa intuititioon jostain. Aika monasti olen itse ennalta aavistanut, ettei kaikki ole kohdillaan silti sivuuttaen asian. Myöhemmin tunne on osoittautunut oikeaksi. Toki moni on myös sosittanut vaikkapa ensivaikutelman vääräksiksin, mutta vähemmän niin.

Meillä varsinkin vanhempi koira reagoi vahavastiu vaikka ihmiseten ristiriitoihin ja vaikka pieniin riitoihinkin pyrkien rauhoittelemaan. Ja lohdutuksen tarpeenkin kyllä usein huomaa tullen lähelle.

Jaa-a, kasveista en oikeis osaa sanoa. viime vuosina on vaikkapa ilmestynyt kirjoja piden salatusta elämästä ja tunteista, mutta itse en ole oikein ostanut ajatusta.

Käyttäjän VesaLevonen kuva
Vesa Levonen

Meidän Leonbergin koira ei tykännyt humalaisista, mutta siihen vaikutti se, kun muutamat juopot naapurit tulivat häiritsemään siitä. Leonbergin koiralla on vahva suojeluvietti, joten kyllä se kaikenlaisen vihamielisen käyttäytymisen aisti, vaikka meidän koira oli loppujen lopuksi lauhkea kuin lammas. Joku ilmeisesti vei sille pihallamme ollessaan myrkyt, halvaantui ja jouduttiin lopettamaan. Vieläkin on kova ikävä meidän hienoa koiraamme. En ota kuitenkaan toistaiseksi uutta koiraa, mutta jos otan, niin Leonbergin eli leijonakoiran.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hienoja koiria, oli itselläkin aikanaan vaihtoehtona. Oikeastaan sattuma vei bernien suuntaan.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#18 Vesa, surullinen loppu Leonbergin koirallenne! Otan osaa!

Tuo eläimiin kohdistuva vihamielisyys näyttää toteutuvan raakalaismaisena käytöksenä. Tänä keväänä useilta paikkakunnilta on tullut infoa, että tien varsille ja koirapuistoihin on viety nakkeja ja lihapullia, joissa on ongenkoukkuja tai myrkkyä.

Ihmetykseni on, eikö kukaan pysty jäljittämään noita rikollisia. Omat koirani ja erityisesti nuorin, 9 kk:n ikäinen, etsivät suuhunsa kaiken, mikä eteen tulee. Onnea on ollut, että vielä on säästytytty. Menneinä vuosina ei tuonkaltaista julmuutta esiintynyt.

Mitä tuohon humalaisiin liittyy, niin koirat inhoavat juopuneita syystä, että pitävät heitä arvaamattomina, kuten sitten ovatkin.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Koirathan kytkevät käyttäytymisensä kokemuksiinsa ja ilmiasullisiin havaintoihinsa. Toinen asia on omistajan kehonkieli hänen kohdatessaan ns vihamielisen ihmisen. Koira on ylivoimaisen kykenevä reagoimaan ko seikkoihin; niin yksinkertaista se on, mielestäni.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

#20 Kehonkieli on olennainen, jonka koira aistii jo kaukaa.

Seurasin joku päivä viime viikolla Puoli seitsemän -ohjelmassa Kari Vepsää, jolla on hevosia sekä omia että koulutettavia. Hän nimenomaan totesi, että hevonen lukee kehon kieltä. Sanat tulevat vasta sen jälkeen.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset