*

Niko Kaistakorpi Ajatuksia maan ja taivaan väliltä - joskus muualtakin

Taianomainen hetki jolloin luonto hyväksyy minut osaksi itseään

  • Rakkaat koiramme mökkilaiturilla.
    Rakkaat koiramme mökkilaiturilla.

Tänä viikonloppuna emme päässeet mökille, mutta mieleeni tuli hetket saunan terassilla myöhään iltahämärissä, jolloin olen muiden mentyä nukkumaan jäänyt vain katselemaan ja kuuntelemaan luontoa.

Vaatii noin puoli tuntia hiljaisuutta ja paikallaanoloa kunnes luonto hyväksyy meidät osaksi itseään ja alkaa puuhailla omiaan välittämättä minusta sekä vieressä nukkuvista koirista. 

Ensin alkaa kuulua rapinaa ja muita ääniä. Niiden opastamana katse alkaa huomata kuinka varvikossa alkaa liikkua metsähiiriä ja muita kulkijoita. Saattaa nähdä välillä sammakon tai sisiliskon. Linnut lentelevät ja vesilinnutkin tulevat lähemmäs. Joutsenet poikasineen kiertävät järveä ruokaa etsien ja uskaltautuvat normaalia lähemmäs rantaamme.

Taianomainen hetki, jolloin kaikki muu unohtuu ja nautin vain luonnon rauhasta osana sitä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Hienosti kuvailtu, tiedän tunteen.

Parhaiten tuon itse kohtaa kesäyönä kun paatin keula on köysillä kiinni kalliossa, ei malta mennä nukkumaan vaan istuu täkillä ja katselee kun luonto herää ympärillä auringon noustessa. Vedenpinta rikkoutuu kun joku eväkäs pakenee saalistajaa tai syöksyy uhrinsa perään, linnut aloittavat metelinsä ja hämähäkki on tehnyt taas urotyönsä kutomalla ison verkon. Toisinaan joku rytisee rantapusikossa, hirvi varmaan. Jos joku laiva menee kymmenen mailin päässä, sen voi vielä kuulla kun on ihan pläkä.Tekisi mieli koittaa virvelillä mutta toisaalta ei haluaisi häiriköidä.

Aamuneljältä paistaa aurinko, menisikö nukkumaan vai ei kun muksu kuitenkin kömpii kajuutasta ennen kahdeksaa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kiitos Janne,
mukava kuulla että tunnistat tuollaiset hetket ja nautit niistä. Monasti puhutaan kuinka palavan nuotio tai virtaavan veden katseluun ei kyllästy, mutta suosittelen tilaisuuden tullen kokeilemaan hiljaisuutta ja paikallaanoloa.

Ihminen on sen verran uhkaava, että tovin joutuu odottelemaan hyväksyntää. Varsinkin tällaista kaksimetristä hemmoa ja isoja koiria katselevat varmaan vähän pitempään. Lopulta varmaan toteavat, että hitaita ja kankeita ovatten joten ryhdytään puuhailemaan. :-)

Monasti itselläkin on mennyt pitkään varsinkin valoisina kesäöinä. Tyyni vesi tuo oman lisänsä - jää multakin virveli ja perhovehkeet käyttämättä, kun ei halua häiritä rauhaa. Hiljaisuudessa kuuloaisti alkaa herkistyä ja joskus hauskaa, kun siili pitää hiljaisuudessa ruohikossa kulkiessaan metakkaa joka kuulostaa isommaltakin eläimeltä.

Noina hetkinä jostain syystä välillä itselleni tulee mieleen hieno Pauli Hanhiniemen Perunateatterin biisin Pidetään sadetta kertosäe:
"Metsän äänet,
järven äänet,
öiset äänet ja sumu."

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Olet etuoikeutettu ihminen, laisiasa on aika pieni osa suomalaisista. En tarkoita nyt sitä että sinulla on mökki vaan sitä että sinulla on kyky malttaa, hiljentyä nauttimaan luonnon rauhasta ja sen pienistäkin ilmiöistä.

Runojen luontomaailasta syvimmin kohdallani kolahtaa Leinon Nocturne niin kuin lie on monen muunkin mieli.

Näinhän päättyy ensimmäinen säkeistö:

...
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Mistä toinen jatkaa:

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
...

Taitaako sitä hienommin sanoa

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hieno on Leinon runo ja tuotanto muutoinkin myös samalla Suomen luonnon ylistäjänä. Luonto on mielestäni suomalaisten perimässä ja sen parantava vaikutus erityisesti mielenrauhan tuojana olisi hyvä yhä useamman kaupungissa kasvaneenkin huomata. Ei vain aktiviteettipaikkana kuten vaikkapa maastopyöräilyn tms muodossa vaan hiljentymisen ja rauhoittumisen paikkana kaiken hälinän välissä.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Taikaa siinä on! Tänään viimeksi luontoa kuunnellen, suolla, tapauksessani lähinnä valokuvaten. Mielenkiintoinen ilmiö kun laskeutuu luontoon, ei kaiken ylitarjonnalta ensin havaitse juuri paljoakaan. Vähitellen tarkkaavaisuuden keskittyessä alkaa nähdä ja kuulla vaikka mitä. Siinä valokuvatessa toki myös kuulee, ahaa korppi tuolla, ahaa haukka tuolla ja mikäs ihmeen ääni tuo taas olikaan.

Hetken sitten kun kuuntelee ja katselee, niin voi jopa nähdä äänilähteen, aina ei, läheskään. Hauskimpia äänen päästäjiä lentävistä ovat puukiipijät ja sellaiset harvoin näkyvät pikkulinnut, joihin kiinnittää huomiota vasta kun ääni alkaa taustameluna jo hieman ärsyttämään. Tälläinen ääni kun on usein taustalla vain jatkuvana hälynä, ettei siihen reagoi, ainakaan heti.

Ja ne suon tuoksut, huhhei ;D

Sitten kun pari- kolmesataa kuvaa alkaa olemaan kortilla, on helposti kulunut esim. kolmekin tuntia, alkavat aistit jo turtumaan, eikä enää jaksa keskittyä, ellei sitten tapahdu jotain yberyllättävää. Luonto on tehnyt tehtävänsä, ja voikin siitä ajella kotio vaikka päiväunille.

Tänään näin päiväunina suopursun joka kukki syyskuussa, ja puolukoista jonka makuisia ja kokoisia en tiedä missään mualla kasvavan. Eikä se ollutkaan unta, vaan ihan täyttä totta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Suossa on jotain kovin suomalaista: suo, kuokka ja Jussi. Siellä on aivan oma tuoksumaailmansa. Suopursu on hauska, koirat tykkäävät piehtaroida niissä - ne taitavat sisäsyntyisesti tunnistaa sen, että sen tuoksuhan toimii jossain määrin hyönteiskarkottimena ja on siinä tarkoituksessa ennen vanhaan tietääkseni käytettykin.

Suosta tuli mieleen kuinka mökin lähellä pesii ruskosuohaukka ja mehiläishaukka. Kerran sain seurata mehiläishaukan ravinnonhankintaa sen hajottaessa maa-ampiaisten pesän. Mehilaishaukan tapauksessa luonto on siitä ihmeellinen, että höyhenpeitteen lisäksi jaloissa ja päässä on rakenne, joka estää pistot. Joten haukalla ei ollut hätää mutta minä jouduin varsin pian poistumaan kauemmas, kun maa-ampiaisia alkoi aika lailla ottaa haukan touhu pattiin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Muksuna merikotka oli harvinaisuus ja tunsi itsensä onnekkaaksi jos sellaisen näki. Kun lintu istuu kummelin päällä se on iso kuin se kummeli. Nykyään niitä näkee jo kodin pihapiirinkin päällä liitelemässä ja joissain saariston kohdissa useita kerralla, enimmillään laskin 11 kappaletta yhden merimetsosaaren päällä liitelemässä ja napsimassa herkkupaloja kun metsot nousevat lentoon. Mutta hieno se edelleen on, lintujen aatelia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Niko, oheisessa runossani hetki veden äärellä;

Kivi paljastaa ihonsa arvet
vesirajan yllä vihreä raita

peilikuvassa toinen
alla
vesi läikkyy astiassaan

aura puhkoo sinistä ympyrää
aika vuotaa

puun renkaissa
vuosien ilmat.

Taianomainen hetkeni näky, vettä tuijotellessani, antoi minulle sanat.

Olemme yhtä kuin luonto. Rakkautta, joka on ja pysyy.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset